Tässä pieni kertomus Expressien eskaaderipurjehduksesta Hankoon, kaukaisimmat osanottajat tulivat aina HSK:lta asti. Kaikki kutsuttiin mukaan käyttäen nykyaikaisia internet-ajan viestimiä.
KUTSU
“Son moro kaikille, Lurifax lähtee kohti Hankoa huomenna eli perjantaina 28.6.2002 klo 17:00, myöhästyneet jäävät kyydistä. Totuuden nimissä täytyy todeta, että yleisin myöhästyjä on kippari, joten pientä joustoa saattaa ilmetä, kuitenkin ennen klo 18, ehkä…
Tarkoitus on mennä Bylandetiin yöksi, lauantaina tavoite on Norkobbarna Tammisaaren kansallispuistossa, lähellä Modermagania, sunnuntaina on lyhyt matka Hankoon. Tosin jos Demokratia on mukana ja Ville navigoi emme todennäköisesti ole missään näistä paikoista, viimeksi sovimme menevämme Kopparnäsiin , Lilla Halsö, KoPun perinteiselle kesäsaarelle ja Ville navigoi suoraan Porkkalan selän yli Elisaaren, joka ilmeisesti oli riittävän iso Villenkin osua. Hangosta lähtee junia Helsinkiin 14:10, 16:10, 18:10 21:40
Sääksi on luvattu sadetta, sadetta ja vastatuulta…Tulee mieleen Naftalin Kuts & Anemia yhtyeen biisi “Minä yksin vain polkuni kulkea saan meni terveys kun sukat oli märät… ” ja sitä rataa
Kesävarpaita kutittaa…
Juha / Lurifax”
PURJEHDUS
Kaikki ehtivät mukaan, jopa Lurifaxin kippari. Sää oli parempi kuin luvattiin, ei satanut kokoaikaa, muutamia kuuroja tuli niskaan. Onneksi oli hyvät kuurosuojaimet. Tuuli oli navakkaa ja muutamia ukkospuuskia tuli ja meni. Onneksi kippari oli jo ensimmäistä kertaa elämässään reivannut satamassa ja kajuutan ikkunat eivät poikkeuksellisesti olleet akvaariona.
Lentävä Kani otti Espoosta lentävän lähdön ja eteni huimaa vauhtia kohti Bylandetia, liika vauhti kuitenkin kostautui, mutka meni pitkäksi ja Jussi teki Villet. Yövyimme siis Lähteelässä. Lurifax tuli Kanin jälkeen, Kallen kommentti “Hyvä, että huoltovene saapui!”.
Jussi oli heltynyt ottamaan jopa keittimen mukaan ja kokkaamaan iltapalaksi LÄMPIMÄT karjalanpiirakat. Paistinpannukin löytyi huoltoveneestä. Lurifaxissa nautittiin uusia perunoita ja sinappisilli-muna-kermaviili smäidää, tarjottiin muillekin, kanit eivät syö silliä.
Omia teitään taas kerran kulkenut Camile rikkoi Kytön edustalla vain GPS:nsä. Insidentistä sai miehistö kuulla oman osansa n. 50 kertaa matkan aikana: “kertoisin, milloin ollaan perillä, jos…). Ormiksessa harrastettiin paitsi herraskaista grilliruokailua myös lähitutustumista saaren kenttäkerroksen floraan ja faunaan. Mikroskoopin puuttuessa havainnot tehtiin mm. kyynärpäillä, otsalla ja nenällä.
Lähteelässä vietettiin illallisen jälkeen pieni “gettugetör”-tyyppinen miitinki Lurifaxin avarassa salongissa. Jussilla on viinapullo, joka on tuotu 5 vuotta sitten työmatkalta, mutta sitä ei löytynyt, turvauduttiin siis huoltoveneen proviantteihin. Jussi esitteli höyhenenkevyttä titaanimukiaan, vain kevennysreiät puuttuivat. Päätettiin kertoa Jussille, että myös titaanipinnoitteisia paistinpannuja on olemassa… Demokratia pääsi lähtemään vasta veisto-ja veneenrakennuskerhon jälkeen. Koska olimme harhauttaneet Villeä kertomalla menevämme Bylandetiin, ilmestyi Demokratia Lähteelään ihan aikataulussa puolenyön jälkeen ja kännykän avustuksella luotsasimme heidät laiturin päästä “Sail by wireless” -metodilla Lurifaxin perään. Ville astui kannelle ja kysyi “Mutta missäs Lurifax on?” (Jussi oli ottamassa heitä vastaan…)
Istuttiin iltaa Lurifaxissa ja juttelimme mukavia. Ilta oli oikein rattoisa. Aamulla melkein herättiin aikaisin ja päätettiin lähteä kohti Norrkobbarna jo 12:reikä, reikä, ehkä…
Lassi (Camile) oli yöpynyt Ormiksessa HSK:n satamassa ja ilmoittautui mukaan eskaaderiin, eivät tienneet menevätkö Olympiaväylää vai Barösundin kautta (suomeksi Baarisaarisuntti), Oden kommentti “menevät kuitenkin Baarisaarensunttiin kaljalle!”.
Jussi oli rasittunut kokkaamisesta ja arveli menevänsä suoraan Hankoon.
Juha järjesti aamuinti-tyyppisen häppeningin, johon osanotto rajoittui järjestelytoimikuntaan. “Purjehduspiireissä uimista pidetään merkittävänä urotekona.” (Naapuriveneen kommentti…)
Lähdimme matkaan lähes aikataulussa, Lurifax nosti purjeet melkein heti, koska kone ei toiminut vaikka bensaletku oli irti. Suuntasimme pahamaineisen Porkkalan selän yli kohti Olympiaväylää, Demokratia myöhästyi startista ja aloitti huiman kirin spinaakkerilla. Sää oli loistava, aurinko paistoi ja kevyt tuuli. Ode harmitteli kun 30-look-ihmeaurinkorasva jäi kotiin ja hankki aidon Mustanaamio-lookin. Selällä oli maininkia ja itse hankittu maakipeys meinasi yllättää. Onneksi Ode pyöräytti Lurifaxin pizzauunissa pitsat ja kippari koki ihmeparantumisen. Ode päätti kisailla Demokratian Juuson kanssa Olympiavoitosta ja kippari sai vapaapäivän, vain spinnu ylös ja alas ja n. 500 purjeensäätöä. Demokratia matki Odea ja mutkitteli (slalom osuus, leikkaava käännös…). Ode ohitti vahingossa myös Villen ja julisti itsensä Olympiavoittajaksi! (Oden säännöt… ) Kipparina olo oli Odesta rankkaa, lankoja joutui katselemaan ja samalla pitämään ohituskonjakkeja kädessä, kiperiä vastuukysymyksiä “Saako spinnulla ajavaa venettä ohittaa?”
Kippari sai vihdoin luvan ajaa koneella loppumailin, kiire saada ruokaa, ei ehditty ruokailla koska henkilöstö oli kisaamassa ja kipparilla oli vapaapäivä. Koska jouduimme ensimmäisinä navigoimaan, yövyimme suunnitelman mukaisesti Norrkobbarnissa. Demokratia tuli sitkeästi loppuun asti purjeilla ja myös rantautui tyylikkäästi purjeilla. Myös Camile ilmaantui ennen pitkää, siis metrin pitkän jälkeen, olivat sattumalta poikenneet Barösundissa kaljalle.
GPS:n menetyksestä edelleen hermostunut kippari päätti Barösundin jälkeen valmistautua iltaan virkistävillä torkuilla – ja olisihan se pitänyt arvata että miehistö päätti nauttia Yamahan äänestä koko puolitoistatuntisen.
Lurifax voitti pastankeittokilpailut, Diva 7 min., Barilla 8 min. Syötiin erilaisia pastoja ja keittoja ja nautittiin juomia. Jaettiin Hangon mitalit heloituksen ja rakenteluun käytetyn ajan perusteella, Demokratia voitti. Mikael ajatteli kertoa Jussille, että on olemassa myös titaanisakkeleita, valistimme Mikaelia ja kerroimme, että Kanissa voi käydä katsomassa miltä ne näyttävät. Harmittavasti keskustelu taittoplokien lukkojen todellisesta olemuksesta kuihtui jo parin tunnin jälkeen. Raskas olympiadi vaati veronsaja siirryimme nukkumaan. Juha ilmoitti pitävänsä ohjatun aamu-uinnin kahdeksan jälkeen.
Camile jatkoi vielä ihmissuhdekeskusteluilla ja yhteislaululla, kunnes naurukoneen käkättimen patterit kostuivat/kastuivat aamuyöstä. Camilen henkilöstö päätti lähteä aamuyö-uinnille etuajassa, puutteellisten direktiivien takia uiminen tapahtui vaatteet päällä. Aamu-uintitoimikunta otti asiasta täyden purjehduspoliittisen vastuun ja erosi.
Perinteisen aamuyksinuinnin jälkeen lähdettiin kohti Hankoa reippaassa tuulessa, Juha oli jo toisen kerran elämässään reivannut ajoissa ja seurasimme myöhemmin Camilen reivausmänööverejä mielenkiinnolla. Demokratia jäi juomaan aamukahvia. Luovimme reippaassa tuulessa ja auringonpaisteessa Hankoon. Sivutuulen painamana suoritimme perinteisen regatta-poijussa roikkumisen jo nyt, tuli sekin rasti hoidettua. Camile tuli hiukan jälkeemme ja Demokratia kahvin verran Camilen jälkeen.
Saunan jälkeen syötiin vasta, teimme edellisen päivän rippeistä purjehtijan pannua. Oden tytär Dina tuli käymään veneellä. Dina “Onko kaikilla sama koodi saunaan?” Naisen logiikka on kuin veteen piirretty viiva noin Nakkilan kirkon kohdalla. Lähetettiin vielä Dinan siskolle Hannalle (2,5v.) purjehtijan pannua kun se oli niin hyvää.
Brasilia voitti Saksan 2-0. (potkupallossa)
Lurifaxin gastit Ylikankaan veljekset olivat Wivanilla Hangossa ja saimme kyydin kotiin Samilta, sekin meni ihan tuubiin.
Mainio reissu, mukavaa oli ja sääkin oli paljon parempi kuin luvattiin.
Juha / Lurifax
Mukana:
Camile
– Lassi, Markku, Mia, Tarja
Demokratia
– Juuso, Mikael, Sigrid, Ville
Lentävä Kani
– Jussi, Kalle
Lurifax
– Juha, Ode