JäniXen vuosi

Kertomus Albin Express Lentävän Kanin purjehduskaudesta 2002.

Lähtökohdat

Miehistö oli sama kuin aikaisemmin, vuosien myötä- ja vastoinkäymisissä hyvin yhteenpelaavaksi joukkueeksi kehittynyt porukka. Juhani skuuttaa isopurjetta, vastaa kryssitrimmistä kokonaisuutena ja huolehtii siitä että narut pysyvät suunnilleen oikeassa järjestyksessä erityisesti kaarteissa. Mika hoitaa keulakannella fokan ja spinnun nostamisen ja laskemisen sekä tarkkailee fokan trimmiä kryssillä. Kalle on miehistön pitkäaikaisin jäsen ja tuntuu viihtyvän purjeveneessä paremmin kuin kuivalla maalla, enemmän kuin kukaan tuntemani purjehtija. Hän on melkein aina valmis lähtemään mukaan kilpailuun.-.ellei satu olemaan purjehtimassa. Kalle skuuttaa fokkaa ja spinnua.

Viime vuosi… oli rankka kokemus. Kaksi ensimmäistä kilpailua sujui hyvin, mutta sitten radalle ilmestyi uusi vene, Happy Hour. Happy Hourissa oli sileä pohja, uudet purjeet sekä kokenut ja taitava miehistö. Tällainen yhdistelmä johtaa usein hyviin tuloksiin. Lentävän Kanin ongelmat alkoivat Hangon regatan warm upissa. Kevyen kelin kryssivauhti oli joko täysin hukassa tai sitten sitä ei ollut koskaan ollutkaan. Mutta Häppäri kulki kuin juna ja murensi Kani-kipparin itseluottamuksen. Ja kevyt keli jatkui Hangossa … Ennen regattaa näkemäni uni (paineitako, ei kai?) tuhosta toteutui. Ja loppuvuosi meni samaan tyyliin: Happy Hour paineli fleetin keulilla ja voitti kaiken mahdollisen.

Tällainen meininki ei kuitenkaan oikein vetele pidemmän päälle. Tiukan analyysin tuloksena Kanin vauhtiongelma paikallistettiin purjeisiin (miehistössähän ei voi olla mitään vikaa!), ja koko setti uusittiin seuraavaa kautta varten. Keväällä veneeseen tehtiin vielä (epäonnistunut) pohjaremontti, joten kaiken piti olla valmista Kanin Paluuta varten.

Suunto Cup 25.-26.5.

Expressien luokkahengen mukaisesti huomattava osa fleetistä oli vielä kuivilla porattavana, ruuvattavana, paklattavana jne. Veneen hierominen on vähintään yhtä tärkeää kuin purjehtiminen! Niinpä osallistujaluettelossa oli vain kuusi venettä. Juhani ei päässyt tulemaan kauden avauskisaan, mutta keskipaikalle saatiin X-99 Huskin kippari Mika. Molempina päivinä tuuli noin 7 m/s, ja vauhtimme oli erinomainen. Varsinkin höjdiä tuntui piisaavan. Kaikki sujui muutenkin hyvin ja kukaan ei ajanut kertaakaan keulamme edestä koko regatan aikana. Muut taisivat vielä kärsiä hieman talvikankeudesta, Happy Hourin masto oli saatu pystyyn myöhään perjantai-iltana… Häppärillä ja Lurifaxilla oli kuitenkin tiukka kilpailu kakkossijasta, ja etenkin lenssillä Faxi kulki välillä todella kovaa. Tämä oli Lentävän Kanin neljäs peräkkäinen Suunto Cup –voitto pelkillä ykkössijoilla.

Vuosipäiväkilpailu 15.-16.6.

Kruunuvuoren selkä on mielenkiintoinen paikka purjehduskilpailulle. Radan keskelle saattaa osua saari, jolloin laitaa ei kryssillä kesken kaiken vaihdeta! Lauantaina oli kevyt pohjoisenpuoleinen tuuli, joka oli kuitenkin aamulla tarpeeksi voimakas painaakseen meidät roikkumaan avuttomina poijuun. Häppäri kuitenkin ystävällisesti auttoi meidät selville vesille. Kiitos!

Eka lähtö. Tuuli on kevyttä ja … ei helkutti, näinkö tässä taas käy? Häppäri kulkee keula kohisten ja meistä mennään ohi oikealta ja vasemmalta. Kaikki menee pieleen, jokainen venda vain tuntuu pahentavan tilannetta. Ajamme reikiin ja muut pysyvät tuulessa. Onneksi lenssillä sentään kulkee ja aggressiivisesti leikkaamalla saamme loppujen lopuksi Häppärin melkein kiinni.

Toiseen lähtöön löysäämme rikiä, mutta kryssikurjuus vain jatkuu. Häppäri vetää taas fleettiä, mutta ihmepelastus lenssillä nostaa meidät lopuksi voittoon. On se kumma, että vaikka myötätuuliosuuksilla ”tiesimme”, että rannassa tuulee paremmin, kryssille käännyttäessä tämä aina pääsi unohtumaan. Lauantain jälkeen olemme joka tapauksessa tasapisteissä Häppärin kanssa, mikä olosuhteisiin nähden on tyydyttävää.
Lauantai-iltana Johtajakani suoritti kriittistä itsetutkiskelua ja päätti lopullisesti luopua Hanko –01 -tyylisestä sekoilusta. Tästä lähtien purjehditaan konservatiivisesti hyvään vauhtiin luottaen ja annetaan muiden tehdä virheet! Sunnuntaina olikin sitten paljon tasaisempi keli, ja otimme melko helposti voitot molemmissa starteissa. Kun vene kulkee, on helppo näyttää fiksulta. Viimeisessä lähdössä Demokratia purjehti loistavasti ja johti ensimmäisellä ylämerkillä. Vauhti ei kuitenkaan aivan riittänyt lähtövoittoon, mutta hyvä purjehdus tuotti kakkossijan.

Hangon Regatta 5.-7.7.

Hangon Regatta on ainutlaatuinen köliveneiden ratakilpailu Suomessa. Samalla radalla on R-veneitä vitosista kaseihin, folkkareita, Hai-veneitä, Melges 24:ia, J-80:iä, Louhia, Expressejä ja ties mitä. Ensimmäinen kryssi on ainoa legi, jonka voi purjehtia rauhassa. Jatkossa tärkein reitinvalintaan vaikuttava tekijä on muiden luokkien veneet, ryysis on välillä melkoinen.

Kahden voiton jälkeen itseluottamus oli kohdallaan ja taistelutahto korkealla. Milliäkään ei anneta periksi! Hanko on kuitenkin aina Hanko, ja niinpä perjantaina ei sateen, sumun ja heikon tuulen vuoksi kilpailtu. Rata-alueelle kuitenkin mentiin kastelemaan veneet ja miehistöt läpimäriksi. Kanien suunnistaessa Helsinkiin kuivaamaan turkkejaan muut Express-purjehtijat jäivät nauttimaan Hangon
railakkaasta laiturimeiningistä.

Lauantaina olikin sitten taas ihan hyvä purjehdussää, tuultakin riitti. Ennen lähtöä jopa siinä määrin,että Kanissa vanttiruuvit käännettiin asentoon ”Heavy Weather”. Virhe! Puuska meni ohi ja keli keveni. Otimme aika heikon startin ja ajoimme pari minuuttia muiden pakokaasuissa. Tilanne alkoi kuitenkin pian vaikuttaa ihan hyvältä, varsinkin kun Häppäri oli takanamme. Ekan kryssin puolivälissä paniikki kuitenkin iski: riki oli
tiukka, tuuli keveni ja Carla kulki leessä tosi kovaa. Ja luuvartissa tykitti Pepperoni vaarallisen näköisesti. No, tällä kerralla emme kuitenkaan sortuneet hätäilyyn vaan annoimme tilanteen kehittyä. Ylämerkille tultaessa olimme nousseet johtoon ja loppukisa sujui lähes ongelmitta. Toisella lenssillä jouduimme tosin laskemaan spinnun hetkeksi toisen skuuttihaan auettua itsestään. Lurifax otti varmalla purjehduksella kakkossijan ja Häppäri nousi loppusuoran taitavalla spinnuajolla kolmanneksi.

Sunnuntaiaamuna keli on mitä parhain, juuri sellainen jossa vene kulkee kovaa lähes itsestään. Starttipaukku! Hei, mihin se tuuli katosi? Vain aallokko jäi jäljelle. Hanko ei petä koskaan, edessä on kevyen tuulen kisa isossa aallokossa. Riki on luonnollisesti keskituulen trimmissä eli olosuhteisiin nähden liian tiukka. Mutta ei se mitään, muilla on varmasti sama ongelma. Veneen pitäminen vauhdissa vaatii jatkuvaa keskittymistä ja on kuin nuoralla kävelemistä. Vauhtia saa ajamalla alas, mutta kun toisaalta höjdillekin on käyttöä … Onneksi Juhani ja Kalle säätävät purjeita jatkuvasti, ja voin keskittyä fokan ajolankoihin, pinnapaineeseen ja veneen liikkeisiin.

Startti onnistuu kohtuullisesti ja olemme vapaassa tuulessa. Tarkoitus oli tosin lähteä veneeltä eikä poijulta. Sääli vain, että Häppäri on ainakin 50 m edellämme. Ajamme/ajaudumme molemmat vasempaan laitaan muiden mennessä oikealle. Ja tällä kerralla vasen laita on se oikea. Tilanne vaikuttaa muuten hyvältä, mutta vasen layline lähestyy uhkaavasti ja Häppäri odottaa vendaamme kääntääkseen suoraan tuuleemme. Muu fleetti on sen verran kaukana, että uskallamme pelata ämmistä: olemme ajamassa leikkarin yli, kumman kantti pettää ensiksi? Vendaamme lopulta ja slööraamme Häppärin perässä ylämerkille vähän ennen muita.

Lenssillä yritämme peittää Häppäriä, mutta kaverit ovat tarkkana ja uunottavat meitä nopeilla jiipeillä, jolloin saamme kiedottua spinnun keulastaagin ympärille. Toisella kryssillä käy selväksi, että meillä on vähän parempi vauhti, mutta Häppäri on lukenut läksynsä ja estää tiukalla vartioinnilla ohitusyrityksemme. Tokalla lenssillä vanha Hanko-hulluus iskee ja lähdemme vasemmalle Häppärin mennessä oikealle. Seurauksena on se, että Pepperoni ohittaa meidät.

Alamerkille tullaan lähes peräkkäin, ja nyt Häppärillä on tilaisuutensa: tämän järjestyksen säilyttäminen riittää voittoon. Lyhyen paapuurin halssin kryssin jälkeen Pepperoni kääntää välistämme vasemmalle, ja Häppärin on tehtävä valinta. Heput lähtevät vartioimaan Pepperonia ja jättävät meidät vapaaseen tuuleen. Se riittää meille. Hetken kuluttua käännämme vasemmalle ja seuraavassa kohtaustilanteessa olemme niukasti Häppärin edellä. Nyt maksamme potut pottuina! Pepperoni vetää fleettiä, mutta keskitymme Häppärin vahtimiseen, mikä sujuu hyvän vauhtimme ansiosta helposti. Myös Lurifax on onneksi vasemmassa laidassa, joka nyt selkeästi huonompi kuin oikea, osittain vilkkaan liikenteen vuoksi.

Viimeiselle ylämerkille tulemme neljäntenä, kolme venettä on mennyt oikealta ohi. Mutta ei se mitään, tämä riittää meille. Jäljellä on lenssi takaisin Kasinon lahdelle. Kevyttä myötätuulta pahassa aallokossa-vaikeaa, mutta nyt kuljemme todella kovaa. Jostain syystä saamme vapaasti ajaa edellä olevien ohi ihan rauhassa, kukaan ei yritä estää meitä. No, sehän sopii. Otamme maalipaukun vastaan riemuissamme. Voitto Hangossa! Tätä hetkeä olen odottanut viime kesästä lähtien! Pepperoni on tässä lähdössä toinen ja Lurifax kolmas. Expressit tekivät jälleen Hangossa uuden ennätyksen, mukana oli nyt 13 venettä.

Erityisen ilahduttavaa oli, että 309 Maarianhaminasta ja Pepperoni Vaasasta olivat tulleet paikalle. Lurifaxin henkinen valmistautuminen onnistui ja tuloksena oli kakkossija. Hyvin purjehtinut Pepperoni vei pronssimitalin mukanaan.

SSS:n Express-ranking 10.-11.8.

Kriisi! Mikalla oli sitkeä poskiontelon tulehdus, joten jostain oli löydettävä nopeasti pätevä keulagasti. Helpommin sanottu kuin tehty, kaikilla ehdokkailla tuntui olevan muuta tekemistä. Viime hetkellä Melges 24 -kippari Tomi kuitenkin lupautui tulemaan lauantain ratakilpailuihin.

Rata on aivan SSS:n tukikohdan edustalla ja lauantaina ohjelmassa on neljä starttia. Kahden ensimmäisen lähdön jälkeen tullaan rantaan lounaalle. Näin voisi tehdä muissakin kilpailuissa. Keli on kevyehkö, kaikkien ei tarvitse istua laidalla. Päätämme startata veneen päästä, mutta möhlin startin totaalisesti. Tomi ottaa keulakannella ohjat käsiinsä ja aloitamme nousun kohti kärkeä. Matka loppuu kesken ja sijoitumme
kolmanneksi Häppärin voittaessa ja Lurifaxin ottaessa kakkossijan.

Toisessa startissa Tomi ei enää jätä mitään sattuman (tai minun) varaan, vaan ”ajaa” lähdönkin keulakannelta: ”käännä tähän, hidasta, kiihdytä, aja höjdiä, aja vauhtia …”. Tomi juuri kotiutunut Melgesien MM-kilpailuista, kokemus kovatasoisesta luokasta näkyy selvästi. Tuijotan ajolankoja ja noudatan ohjeita, voitamme lähdön helposti. Matka Melgesin perästä Expressin keulaan on ilmeisesti aika lyhyt, spinnumanööverit nimittäin sujuvat todella hyvin. Varsinkin spinnun lasku keulaluukkuun on kuin kobran
isku, siihen ei silmä ehdi! Emme koskaan aikaisemmin ole ajaneet spinnulla näin lähelle alamerkkiä. Lounaan jälkeen sama meininki jatkuu ja otamme kaksi paukkua lisää. Takanamme Lurifax ja Carla käyvät tiukan taistelun lauantain kokonaiskilpailun kakkossijasta ja päätyvät tasapisteisiin, mutta tilanne ratkeaa kuitenkin Lurifaxin eduksi.

Sunnuntaina purjehditaan kilpaa takaisin Helsinkiin, ja Jan korvaa Tomin keulakannella. Tuuli on suunnilleen lounaasta, joten luvassa on parinkymmenen mailin kryssi. Startti on jo kello kymmeneltä, tuuli on vasta heräämässä. Nyt pitää olla tarkkana ja varoa reikiä. Lähtö onnistuu hyvin, purjehdimme vapaassa tuulessa ja
taistelemme johtopaikasta edelleen kovaan kulkevan Carlan ja Järnetin kanssa. Osa fleetistä tuhoutuu heti startin jälkeen oikeaan laitaan, jossa ei tuule. Siirrymme pian johtoon, ja rako taaksepäin alkaa kasvaa, vain Järnet roikkuu sitkeästi mukana.

Yhtäkkiä ajamme reikään, joka ei kuitenkaan tunnu vaikuttavan Järnetiin. Kavereilla on yksityinen tuuli! Ilman tuulta on vaikeaa purjehtia, ja Järnet menee ohi. Aloitamme takaa-ajon, mutta olen täysin pihalla tuulen käyttäytymisestä. Aina kun olemme Järnetin alapuolella, tulee liftejä, ja yläpuolella ollessamme tuuli kääntyy vastaan. Pääsemme kaksi kertaa ohi, mutta ilo on lyhytaikainen Järnetin korjatessa tilanteen nopeasti. Peli ratkeaa kuitenkin lopullisesti eduksemme Santahaminan kohdalla tuulen yltyessä. Järnet purjehtii kolmella miehellä, laidalla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi painoa. Vähän onneton tapa ratkaista kilpailu, koska kaverit purjehtivat todella hyvin. Maaliin KoPulle tullaan lenssiä. Meillä on turvallinen johtoasema, joten päätän toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. Juuri ennen maalilinjaa laskemme spinnun,
kurvaamme takaisin tulosuuntaan, työnnämme isopurjeen ulos ja – purjehdimme maalilinjan yli takaperin!Tempaus herättää hämmennystä lautakunta-aluksessa. Carla tuli maaliin kolmantena ja nousi yhteistuloksissa kakkoseksi Lurifaxin edelle.

Espoo Grand Prix (luokkamestaruuskilpailu) 31.8.-1.9.

Matruusiongelmat pahenevat: Mikalla on työeste ja Juhanikaan ei pääse radalle lauantaina. Johtajakanin herkkiin korviin alkaa kantautua tuomiopäivän pasuunojen etäistä pauhua. Teen radikaalin ratkaisun, Laser-stara Hannu tulee pinnamieheksi lauantaiksi ja yritän itse selvitä keskigastin hommista. Jo Spjutsundissa mukana ollut Jan hoitelee keulakannen. Kaiken kukkuraksi kisaviikonlopuksi on luvassa kovaa keliä, josta en ole koskaan nauttinut. Ja lauantaina ajetaan viisi starttia!

Lähdemme ajoissa rata-alueelle. Tuulta todellakin riittää, ja sen luvataan vielä voimistuvan. Eka startti menee pieleen. Häppäri aloittaa taas vahvasti ja vetää fleettiä. Meillä ei oikein kulje, mutta nousemme silti kakkoseksi. Viimeisellä alamerkillä spinnun lasku kuitekin menee pitkäksi ja Milla ohittaa meidät. Syy oli
minun, unohdin uuteen virkaani kuuluvia velvollisuuksia. Rytäkässä puomi pyyhkäisee lippikseni laidan yli. Auts!

Päätämme kiristää rikiä ennen seuraavaa starttia, joka kuitenkin tulee yllättävän nopeasti. Muut ovat jo menossa, kun vasta ajamme lähtölinjaa kohti. Uskomatonta torveilua! No, saammepahan ainakin startata rauhassa … Ja Häppäri käyttää tilaisuuden hyväkseen. Miehistötyöskentelymme ja vauhtimme paranee, mutta se ei riitä Häppärin saavuttamiseksi. Otamme kuitenkin kakkossijan.

Kolmas kerta toden sanoo. Nyt on meidän vuoromme voittaa, mutta Häppäri jatkaa varmaa menoaan ja tulee perässämme kakkoseksi. Neljännessä lahdössä sijat vaihtuvat taas, no further comments. Viidenteen lähtöön mennessä tuuli on noussut jo todella kovaksi. Tulemme ylämerkille johdossa, HH kiertää seuraavana. Spinnun nosto menee pieleen ja olemme ajaa koko purjeen yli. Hässäkässä falli polttaa Janin sormet verille, toinen skuuttihaka aukeaa ja spinnuun tulee pieni reikä. Jatkamme fokalla ja Häppäri porhaltaa ohi. Mutta muutkin saavat osansa kovasta tuulesta: Häppäri ei saa spinnuaan alas vaan ajaa alamerkin pitkäksi. Ennen kuin he pääsevät taas liikkeelle, olemme jo kaukana. Seuraavat lenssit ajetaan ilman spinnua, ja voitamme selvällä erolla.

Kun huonoin lähtö on laskettu pois, olemme lauantain jälkeen yhden pisteen päässä johtavasta HH:sta. Lähtövoitot ovat 3-2 heidän hyväkseen. Tilanne ei siis ole toivoton, mutta sunnuntaina ei vain ole enää varaa törppöilyyn. Juhani tulee hoitamaan keskipaikkaa ja minä palaan pinnamieheksi. Vaikka perustuuli onkin kevyempi kuin lauantaina, tummista pilvistä pilvistä tulevat puuskat ovat todella äkäisiä. Päätän startata poijun päästä. Yleensä hyvin onnistuva kuvio päättyy täydelliseen katastrofiin. Olemme kolmantena poijua kohti ajavassa jonossa, ja aika kuluu vauhtiin nähden aivan liian hitaasti. Päädymme kaikki läjään poijulle keulat tuulessa ja vähän ylikin. Ja Lurifax tulee styyrpuurilla kohti keula kohisten! Korvat luimussa teemme rangaistuskierroksen ja tulemme samalla kiertäneeksi poijun. Lähdön voittaa kukapa muu kuin ystävämme Happy Hour, nousemme taas kerran kakkossijalle.

Seuraava lähtö on pakko voittaa. Paniikki sumentaa aivot, startti menee taas täysin pieleen. Aikaisempiin täystuhoihin verrattuna erona on nyt se, että Häppärinkin startti epäonnistuu – tai sitten he vain vahtivat meitä. Joka tapauksessa Milla vetää letkaa ja lähdemme takaa-ajoon Häppärin perässä. Kurjuus jatkuu. Tokan kryssin puolivälissä olemme paapuurin halsilla, hieman styyrpuurilla purjehtivan Demokratian edellä.
Mutta ei tarpeeksi. Kohtaustilanteessa Demokratia joutuu väistämään meitä, ja Ville vetää punalipun salkoon. Rikos ja rangaistus. Lyön peräsimen poikittain kirouksien säestyksellä. Matruusit ovat esinomaisesti mukana tilanteessa: vendan jälkeen Juhani avaa ison täysin ja Kalle pitää fokan tiukalla, jolloin vene kääntyy saman tien jiippiin, parhaaseen match race –tyyliin. Sakkokierros sujuu mallikelpoisesti, milllä tosin ei kannata kauheasti hehkuttaa, koska fiksumpaa olisi tietysti ollut välttää koko tilanne… Ohitamme Demokratian ylämerkin tuntumassa ja Häppärinkin seuraavalla kryssillä tuulen vähän heikentyessä. Milla voittaa, me olemme kakkosia ja HH perässämme kolmas, mikä riittää heille voittoon. Sota on siis hävitty, mutta vielä on yksi taistelu eli viimeinen startti jäljellä.

Nyt kun peli on jo menetetty, lähdemme onnistuneesti selvästi edullisemmasta poijun päästä. Löysäsimme rikin ennen lähtöa, koska tuuli tuntui edelleen heikkenevän. Heti startin jälkeen pilvet kuitenkin antavat jälleen tuulta niin että, tukka on lähteä päästä. Pikasäätövanttiruuveilla rikin saa nopeasti säädettyä väärin. Vauhti kuitenkin riittää ja otamme lähtövoiton, mikä on laiha lohtu.

Matkalla rantaan iskee kaikkien puuskien äiti. Alumiini on hämmästyttävän kestävää, masto pysyy pystyssä vaikka notkuukin huolestuttavan näköisesti. Purjeita en viitsi ajatellakaan … Onkohan tässä Bermudan kolmion Espoon haarakonttori? Olin nimittäin täsmälleen samassa paikassa 505:lla samanlaisessa puuskassa kymmenen vuotta sitten.

Happy Hour voittaa luokkamestaruuden yhden pisteen erolla meihin. Kaverit purjehtivat todella varmasti, ja vauhtikin riitti. Tällainen pistää epäilemään alkukauden esityksiä… Vedätystä? Vaiko oikein ajoitettu kuntohuippu? Parhaimmat onnittelut joka tapauksessa! Milla sijoittuu hienosti kolmanneksi, mutta vene on valitettavasti myynnissä.

Mikä meillä meni pieleen? Vaikka vakioporukka ei ollutkaan kasassa ja vauhti oli välillä keskinkertainen, suurin syy oli kipparin korvien välissä. Miehistöongelmat veivät liikaa huomiota ennen kilpailua, en missään vaiheessa päässyt normaaliin itsevarmaan taistelufiilikseen, ja paineetkin olivat kovat. Kuvio oli sama kuin viime vuoden Hangon Regatassa, ilman itseluottamusta hommasta tulee pelkkää sähläystä. Kannattaisikohan mennä kallonkutistajalle?

Kisa oli joka tapauksessa hieno: 12 venettä, 8 starttia ja kovaa tuulta. Ensi vuonna uudestaan!

Projekti IMS

Vaikka tasoituskilpailut ovat yksityyppiratakisoihin verrattuna enimmäkseen puuduttavan tylsiä, ajatus IMS-meiningin kokeilemisesta oli sitkeästi pysytellyt hengissä jossain aivojen reuna-alueilla. Yhtenä tavoitteena oli hankkia Expresseille ja yksityyppitoiminnalle vähän laituriuskottavuutta pärjäämällä ”isojen poikien” kilpailuissa. Horjumaton usko Expressin mahdollisuuksiin perustui KoPun tiistaikisoissa hankittuun kokemukseen veneen vauhdista muihin nähden sekä siihen, että IMS 3:n kärjessä on sekalainen seurakunta enemmän tai vähemmän tavallisia matkaveneitä. Miksei siis Expressilläkin voisi menestyä?

Asiaa ryhdyttiin keväällä ajamaan yhdessä Häppärin kanssa. Tutkimme vanhat mittakirjat huolellisesti ja keskustelimme päämittamiehen kanssa. Kävi ilmi, että Expressin ikä oli tähän asti ollut väärin, ja että mastoa ja isopurjetta ei ollut koskaan punnittu. Myös käytetty miehistöpaino, 388 kg, oli reilusti yläkanttiin. Uusiin mittakirjoihimme saimme täyden ikähyvityksen ja vielä pientä lisäetua korjatuista painoista.

Tarkoitukseni oli osallistua IMS-ratakisaan jo kesäkuussa, mutta Suunto Cupin jälkeen iski pieni energiakriisi, joten debytoimme Pentala Racessa elokuussa. Tuuli oli kevyttä, noin 3-4 m/s. Otimme hyvän startin , mutta kryssi vasta-aallokkoon ei oikein sujunut. Dehler 29 Bimbo ja Siesta 32 Carabilla katosivat nopeasti horisonttiin, muiden kanssa sen sijaan pystyimme taistelemaan tasaväkisesti. Kuljimme tasatahtiin GPH-luvultaan 40 s/mpk nopeampien veneiden kanssa. Hupaisaa. Erityisesti kevyt lenssi tuntui sujuvan hyvin. Leikkasimme reilusti pitäen veneen koko ajan hyvässä vauhdissa. Tulimme lopulta maaliin kolmantena yhdeksän veneen fleetissä, vaikka meillä oli kaikkein suurin GPH! Bimbo ja Carabilla olivat kuitenkin vetäneet niin pitkän etumatkan, että ne voittivat meidät myös tasoitetussa ajassa, mutta olen erittäin tyytyväinen kolmanteen sijaamme. Olisimmeko voineet voittaa paremmalla purjehduksella? En usko, purjehdimme mielestäni lähes virheettömästi ja vene tuntui kulkevan hyvin lähes koko ajan.

EMK:n Syysseilaukseen lähti Happy Hourkin mukaan. Sovimme ennen kilpailua purjehtivamme joukkueena muita vastaan, Expressien kesken oli peittäminen ja luffailu kielletty. Emme aikoneet antaa muille tasoitusta nahistelemalla keskenämme. Kilpailupäivänä oli reipas keli, noin 8-12 m/s, ja tuuli oli erittäin puuskaista.
Nyt nähdään kuinka hyvin Express pärjää kovalla tuulella. Rata on Haukilahti-Melkki-Rysäkari-Rönnkobben-Haukilahti ja sama uudelleen vastapäivään. Startti menee hyvin, Häppäri kunnioittaa sopimustamme antaen meille hieman tilaa poijulla (kiitos). Kisa alkaa spinnuslöörillä. Olemme hyvissä asemissa fleetin tuulenpuolella ja nostamme spinnun rauhallisesti. Pian voimakkaat puuskat iskevät veneisiin. Seurauksena on broacheja ja kaksi revennyttä spinnnua. Mekin menemme kerran nurin, mutta säilytämme kuitenkin asemamme. Bimbo johtaa ja me taistelemme kakkospaikasta Fresco Networkingin ja Häppärin kanssa. Rysäkarilla spinnut lasketaan ja Fresco luikahtaa ohi tiukalla slöörillä tehdessämme navigointivirheen vuoksi turhan yläbanaanin.

Myös ykkös- ja kakkosluokan veneet alkavat ryysiä kolmosten läpi. Miksi ihmeessä nopeimmat eivät lähteneet ensin niin kuin yleensä tehdään? Ensimmäisen kierroksen loppupuolella tonttuilemme Dehler 36 Pampulan kanssa. Vendaan liian ahtaaseen paikkaan ja on todella lähellä, ettei vakuutusyhtiöitä tarvitse sekoittaa asiaan. Kyllä hävettää. Sekoilun seurauksena edellä menevät vetävät kaulaa ja Häppäri porhaltaa
ohi. Saamme paikkamme kuitenkin nopeasti takaisin Häppärin spinnufallisotkun ansiosta. Nopeampia veneitä menee jatkuvasti ohi, ja kärsimme niiden sotkemasta tuulesta. Todella ärsyttävää!

Rönnkobbenilta Rysäkarille ajetaan reipasta kyytiä spinnulla. Vahinko, ettei pohjoistuuli nosta isompaa aallokkoa! Kryssi Rysäkarilta Melkille sujuu mallikkaasti. Teemme kaksi vendaa legin puolivälissä ja osumme suoraan kääntöpisteelle. Enemmän vasemmalle menneet joutuvat slööraamaan poijulle ja oikealle jääneet häviävät tuulen kääntyessä vähän vastapäivään. Loppusuoralla Carabilla menee ohi, mutta tasoituksissa heillä ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa meitä Hämmästys oli suuri, kun tasapaksun suorituksen jälkeen meidän huhuttiin voittaneen. Maanantaiaamuna selvisi, että me ja Happy Hour olimme ottaneet kaksoisvoiton sekä IMS 3:ssa että yleiskilpailussa! Mahtavaa, olemme todistaneet että Express on kova peli myös IMS-kilpailuissa.

Yhteenveto

Kokonaisuutena kausi oli onnistunut, voitimme Expressien ranking-sarjan selvällä erolla Häppäriin. Ainoaksi kauneusvirheeksi jäi kauden tärkeimmän kilpailun häviäminen yhdellä pisteellä. Pärjääminen IMS-kilpailuissa oli hauskaa ja toi toivottavasti koko luokalle huomiota ja arvostusta.

Ensi vuodeksi venettä tarkoitus hieman viritellä, kysymys on tosin pienistä yksityiskohdista. Päätavoitteena tulee olemaan luokkamestaruuskilpailun voittaminen. Lisäksi tulemme tekemään useampia vierailuja IMS-puolelle.

Vastaa