MexPress 2006 – Hannu Karpo ja Itkosen Enska matkailuvaunulla taivaaseen

Monien vaiheiden jälkeen istuimme Expressin kannella hämyisenä heinäkuisena perjantai-iltana Sysmän Ilolan laiturissa ihmettelemässä miten tähän oltiin tultu. Neljä enemmän tai vähemmän toisilleen tuttua purjehtijaretkua oli kokoontunut ahtaaseen veneeseen osallistuakseen Päijänteen Mestaruuskilpailuihin tai niin kuin eräs miehistömme jäsen asian menneinä vuosina julkaisi, Paastoon ja pyhiinvaellukseen, joka tulisi olemaan jokaisen Päijänne Purjehdukseen osallistuvan matkailuvaunupurjehtijan kenraaliharjoitus.

Kyseessähän on totistakin totisempi tapahtuma, jossa otetaan miehistöistä mittaa katkeraan loppuun saakka ja jossa ajankohdasta huolimatta vallitsee kaamosmainen pimeys. Mukaan oli kippari Mikko houkutellut myöhemmin erinomaiseksi miehistöksi osoittautuneen porukan, Anssi Allekirjoittaneen oli määrä ohjastaa venettä, Janne ”Solifer Pastori” Riihelä toimi istuinkaukalon erikoismiehenä Kim ”Flavonoidi” Heinosen kanssa. Kipparin tuli hoitaa merellisissä toiminnoissa keulamiehen kunniakas asemapaikka. Näillä mentiin loppujen lopuksi koko kesä.

Päijännepurjehdus

Päijänteen Mestaruuden jälkeen miehistö lähti suorittamaan mielikuvaharjoituksia omille tahoilleen tavatakseen taas seuraavana perjantaina Jyväskylän Juurikkasaaressa. Luvassa oli Päijännepurjehdus, venekunnan toinen koitos, jossa veneen tuunaus saisi kliimaksinsa polttavan auringon alla. Hikeä ei säästelty kun MTV:n Pimp My Solifer ohjelman viimeiset kohtaukset kuvattiin. Menestysformaatin isä Pastori Riihelä oli tyytyväinen lopputulokseen. Noniin eturengas alas…!

Aamulla startattiin muutaman muun veneen kanssa yhteislähdössä. Jostain syystä linja oli asetettu koko selän levyiseksi. Spinnu vetoon ja keulille. Hetken päästä spinnu alastuulen kääntyessä eteen. Alkoi 50 mailin kryssi olemattomassa etelävirtauksessa. Pikkuhiljaa lähdössä jätetyt Teli-Soliferit ja pienemmätkin kaukalot alkoivat kummitella peräpeilissä.

Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen kärki H-vene lipui ohi. Oliko Express näin hidas vai olisiko vika sittekin voittamattomassa miehistössä. Jälkimmäinen tuntui mahdottomalta hyväksyä. Pienen rimmailutuokion jälkeen saimme juonen päästä kiinni.

Ihmetyksissämme samoilla kellonlyömillä epäilimme jonkun varastaneen vetoautomme katolta suksiboxin ja laittaneensa siihen purjeet. Myöhemmin huojentuneena kuulimme ettei suksiboxiamme oltu varastettu vaan tämä oli Mansesterilainen Jenkeistä ostettu E-scow. Tämä ihmeellinen mattolaiturilta näyttävä läpsytin oli määrätty poukkoilemaan edestakaisin rinnallamme aina puolimatkaan saakka. Ei hetkenkään hiljaisuutta. Onneksi yön hiljaisina tunteina oli suksiboxinkin läpsytys muiden mukana kadonnut pimeyteen.

Digitaalisen yhteydenpidon mestarit keskiveneessä olivat saaneet internetin ihmeellisestä maailmasta selville että johdamme Express luokkaa ja olimme tasoituskahinoissa kolmansia yli 150 veneen joukossa. Maalilinjan lähestyessä pysäytimme laukkamme kuin solidaarisuuden eleenä takana tuleville ja jo maalin ihanuudesta nauttiville. Vihdoin vähän kukonlaulun jälkeen tuomariveneen iloinen töräys kertoi kilpailun kohdaltamme olevan ohi. Herrasmiesmäinen purjehdus maaliviivalla pudotti sijoitustamme kokonaiskilpailussa muutamilla sijoilla, mutta Express-luokan voitimme.

Päijänne-turneen jälkeen venekuntamme vaipui ansaittuun kesähorrokseen tavatakseen taas elokuun loppupuolella Helsingissä. Vene tuotiin trailerilla Hoskille, josta se Virkkusen Kallen avustuksella laskettiin meren likaiseen syleilyyn. Alkoi projektimme uskomattomin vaihe, treenit. Olihan tulevana viikonloppuna määrä järjestää Suomen Mestaruuskilpailut. Lieneekö jo saavutettu suuri maine ja kunnia Päijänne Tourilta vaikuttaneen siihen ettei yksikään Express uskaltautunut kanssamme leikkiin. Tästä teräsätytyneinä kiersimmee muutaman jääpoijun ja suoriuduimme seuraavana päivänä EMK:lle. Lauantaina kokoonnuimme taas veneelle tarkoituksena haastaa meripurjehtijat taistoon Suomen Mestaruudesta. Muiden psyykkaamiseksi lähdimme ajoissa merelle. Epätietoisuus statuksestamme kalvoi miehistömme mieliä. Miten vauhdit ja kulmat riittävät? Mistä lähdetään? Ketä tarkkaillaan? Kumpi laita vetää vai ajetaanko vain siftien mukaan? Milla halusi testata noviisien vauhdin ennen ensimmäistä starttia. Hyvältä näytti. Ei jääty ainakaan paljoa.

Starttilinjat olivat aina vähän vasenta suosivia kuten asiaan kuuluukin kun on paljon veneitä linjalla. Siis vasemmalle kun tuulikin näytti siellä paremmalta. Ajattelimme että onnistuessamme pääsemme pian startin jälkeen keskelle muiden edestä. Niin kuin monissa muissakin hyvissä suunnitelmissa tässäkin oli se vika että se ei onnistunut. Leikkari alkoi lähestyä ennen kuin pääsimme keskelle. Onneksi vene tuntui kulkevan ja huomasimme tulevamme leediksessä yläprikalle. Pidimme sijamme  maaliin saakka. Lauantain muissa lähdöissä toteutimme enemmän tai vähemmän samaa taktiikkaa, mutta aavistuksen huonommalla menestyksellä.

Kaikkien kisojen äiti eli rantakisa olikin sitten täysi katastrofi, vaikka rantakisojen erikoismies Riihelä oli siirtynyt puikkoihin. Ensin tyyntyi tuuli ja sitten alkoi sataa. Siinä odotellessa todistimme mitä on Herrasmiespurjehtijat merellä miehiään. Oli liian pieniä moottoreita, heikkoja knaapeja ja jopa liian heikko potkuri yhdessä X99:ssä. Hienoa. Tällaista kuulemma on meripurjehdus… Onneksi yksi Nimeltämainitsematon Peto hinasi meidät monien muiden lisäksi satamaan ainakin 3 hevosvoiman ja heikon potkurinkin uhalla. Lämmin kiitos siitä heille ja etenkin nätille tytölle joka otti köytemme vastaan.

Sunnuntaiksi oli luvassa hieman reippaampaa tuulta. Vähän vantteja kireämmälle ja merelle. Lähtövoitto ekasta helpottaisi kokonaistilannetta. Vihdoin saimme sitä mitä olimme tulleet hakemaankin. Hauska kamppailu mukavassa kelissä Demokratian kanssa lähdön voitosta  päättyi onneksemme meidän eduksi. Seuraava lähtö purjehdittin riskejä välttäen kenenkään kanssa nahistelematta maaliin. Sijoitus toinen. Viimeisessä lähdössä yritimme niistää Millaa kärkipaikalta siinä kuitenkaan onnistumatta. Nämä suhailut riittivät kuitenkin Suomen Mestaruuteen.

Tärkein tavoite oli saavutettu. Hetkittäin oli jopa riemastuttavan hauskaa.

Express à la Solifer on yllättävän hauska ratavene. Sen saa n. tunnissa trailerilta veteen ja purjehduskuntoon ja päinvastoin. Traileriksi käy hyvin säädettävä H-veneen kelkka. Kisoissa vahvistui vanha viisaus: tasaisuus on valttia ja lähtöjen merkitys korostuu kun ensimmäinen kryssi on lyhyt.

Mitähän hauskaa keksisimme ensivuodelle?

Jäsenhakemus Karavaanareihin on jo toimitettu ja loma-anomukset kotiin jätetty, mutta litterat ensi kesän koitoksiin vielä puuttuu. Miehistöstäkään ei ole vielä varmuutta kun Pastori karkasi Austraaliaan. Paluustahan ei tietenkään ole varmaa tietoa kenelläkään. Huhujen mukaan demilitarisoidulla alueella Saaristomeren länsipuolella olisi Express kapina, jossa saisi piestä rakkaita naapureita lähes puolueettomalla meriperällä. Ruotsin Mestaruudet on itärannikolla…Suomen Mestaruudet on jossain… Katsotaan mitä keksitään.

Niin ja ensi kesänä järjestetään myös Päijännepurjehdus. Kun me kerran kärrätään kiulu silloin tällöin merelle on muiden vähintäänkin kohtuullista tulla vierailemaan Juomavesialtaalla. Lupaamme antaa ainakin kohtuullisen vastuksen.


Team Nykykeitto…öö eikun Nykykeittiö, Mexpress, Fin-852 Mikko Ryymin, Anssi Lyden, Janne Riihelä, Kim Heinonen

Vastaa