“SIELTÄ TULI VIELÄ SE […] JÄRNET”
Mitalistit vasemmalta. Kuva © Eric Welin
Kira: Tero Aulanko, Tuure Ala-Paavola, Kalle Metso, Kristian Thomasson,
Järnet: Petri Eväsoja, Mats Welin, Lauri Pimenoff, Ville Voltti
Yola: Julle Pulkkinen, J.V.Alanko, Etti Raappana, Janne Laaksonen
SM-Kisat 2009 alkoivat Järnetin kohdalla huonoilla uutisilla. Veneen osakas ja takavuosien pinnamies Ricke ilmoitti minulle torstaina puolilta päivin, että koko hänen perheensä oli sairaana ja ettei pystyisi ajamaan kisaa. Minua harmitti kuin pientä oravaa, koska olin Tukholmassa uusi fokka auton kattotelineellä. Kenet saisin päivän varoitusajalla ajamaan kisaa? Muistin lopulta, että Villen kanssa oli jo pari vuotta aikaisemmin puhuttu siitä, että olisi hauskaa joskus kilpailla samalla veneellä. Soitin ja Ville lupasi tulla. Kisamiehistö oli näin ollen Mats, Ville, Petri ja Lauri. Perjantaina viideltä tavattiin NJK:lla, meidän oli tarkoitus treenata ja siirtää vene HSS:lle. Kun tyhjensin venettä satoi kaatamalla ja ukkosti, mutta hirmusää onneksi meni ohi noin tunnissa, sen jälkeen tuli miltei pläkä. Loistava treenisää. Saimme kuin saimmekin Järnetin kisasatamaan HSS:lle.
SM-kisojen ratkaisun hetket Järnetin mukaan:
Lauantai 1. lähtö
Pääsimme ensimmäiseksi ekalla kryssillä Villen hienosti ottaman lähdön jälkeen. Lenssillä Lurifax pääsi aivan perälautaan kiinni, mutta pysyi vielä niukasti takana alamerkinkierrossa. Toisen lenssin päätteeksi Lurifax väänsi itsensä vastaanpanemattomasti takaa sisäpaikalle ja ohi.
Kryssillä päätimme mennä vasempaan laitaan Lurifaxin kanssa ja päästimme Kiran menemään oikealle, jossa veti paremmin. Lopulta myös Kira ohitti meidät ja tulimme kolmantena maaliin. Sijoitus ei tuntunut hyvältä aloitukselta, kun käden ulottuvilla olisi ollut paljon enemmän.
Lauantai 2. lähtö
Kahden tunnin erittäin pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen saimme loistavan lähdön lähellä poijua ennen letkaa, joka oli hieman myöhässä linjalla. Tuulen kääntymisen johdosta rata oli vino ja jonossa ajellessa kukaan ei missään vaiheessa päässyt hengittämään pahasti niskaan. Lähdössä otettu etu säilyi maaliin. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme toisena pisteen Lurifaxin perässä. Kaikki oli vielä mahdollista. Toisaalta Kira oli kahden ja Yola kolmen pisteen päässä, eli varaa ryssimiseen ei ollut.
Sunnuntai 3. lähtö.
Viivyimme liian pitkään haistelemassa tuulia emmekä ehtineet löytää itsellemme sopivaa lähtökaistaa. Seurauksena sikahuono lähtö yläpuolella olleiden veneiden sääntörikkeellä höystettynä. Syylliset kuittasivat pyörimällä ja ottamalla lähdön uusiksi.
Eka kryssi meni kuitenkin hyvin ja ylämerkillä olimme jo viidentenä melkein Lurifaxin perälaudassa. Kärjessä ajoi Yola. Levittäjän alussa saimme niukasti puikattua keulamme Lurifaxin alapuolelle ja sisäkaista oli vapaa.
Sivutuulilegin puolivälissä meidän ulkopuolella oli Lurifax, Flash Gordon ja Bastardo rinnakkain, kaikki suunnilleen samassa liikkeessä. Pyysimme toistuvasti Lurifaxia ja muitakin nousemaan pois tieltä, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta Lurifaxin puomi päätyi meidän vanttien väliin ja tarttui niihin sekä spinnuskuuttiin, mistä protestoimme. Kehotimme Lurifaxia protestoimaan Flash Gordonia, jos se ei antanut tilaa, mutta Lurifax ei sitä jostakin syystä halunnut tehdä. Tilanne oli jo rauennut poijulle tultaessa ja jiippasimme sisäpaikalta ohitse muista kolmesta veneestä. Saimme hyvän kaistan ja spinnun vetoon. Takaa kuulin jonkun kiroilevan, että “sieltä tuli vielä se […] Järnet” kun kiertoa puitiin takana olevissa veneissä. Tämä jäi soimaan korviini. Lauri ei nähnyt mitään 720 manöövereitä takanamme, vaikka rikkeitä oli esiintynyt. Tämäkin ihmetytti.
Lähdimme lenssillä saalistamaan Yolaa, joka tuntui ajaneen tuulireikään meidän alapuolella. Alamerkillä olimme johdossa ja kun tuuli oli jälleen kääntänyt radan aivan vinoksi, lähtövoitto näytti melko varmalta. Poijulla teimme u-käännöksen ja lähdimme takaisin ylämerkkiä kohti. Hetken aikaa ajettiin näin, kunnes meille valkeni lautakunnan erikoinen. Rataa, jota ei orderien mukaan muuteta lähdön jälkeen, oli muutettu sen jälkeen kun aloitimme kryssin. Vendasimme mutta muut olivat jo selvästi oikealla ja me yksin vasemmalla. Lurifax, Yola ja 4Play menivät kaikki meistä ohi. Veneessä alkoi ilmetä keskittymisvaikeuksia tilanteen johdosta ja hyvityspyyntökin oli jo liipasimella. Hyvityspyynnössä olisi ollut riskinä koko lähdön mitätöiminen ja siten koko sm-kisan mitätöityminen, joten ei voinut kuin antaa asian olla. Kiran editse onneksi sentään ehdimme. Muut olivat jo menneet, joten jäimme vahtimaan Kiraa, joka oli pisteissä lähimpänä meitä. Viimeisellä lenssillä ajoimme vasemmalle ja kuittasimme oikealle ajaneen 4Playn. Kolmantena maaliin.
Maaliin- ja satamaantulon jälkeen jätimme protestimme Lurifaxia vastaan. Protestikäsittelyssä kuultiin varsinaisten osapuolten lisäksi kolmea todistajaa, joista yksi oli poijuveneestä käsin tilanteen nähnyt tuomariston jäsen. Kaikkien osapuolten ja todistajien kertomukset tapahtumista olivat aika lailla samat, mikä ei taida olla kovin yleistä protestikäsittelyissä. Protesti hyväksyttiin ja Lurifaxilta meni jo toinen mitali hylkäyksen takia. Päätöksen saatesanoissaan protestilautakuntakin ihmetteli, miksi pöydällä oli vain yksi protesti eikä kolmea. Tuomariston mukaan meille “opiksi ja ojennukseksi”, muidenkin veneiden olisi pitänyt protestoida, jolloin Lurifax (ja Flash Gordon) olisi luultavasti vapautettu ja Bastardo luultavasti hylätty, ellei heti rike- ja protestitilanteen jälkeen olisi tehnyt 720 liikettä.
Pitkäaikainen unelmamme Suomen mestaruudesta täyttyi lopulta. Palkintojenjaossa kilpailupäällikkö Kimmo Kienanen kiteytti kilpailut hyvin sanomalla, että purjehdukset vietiin läpi erittäin vaativissa olosuhteissa eli hyvin kevyessä ja shiftailevassa tuulessa. Olen samaa mieltä.
Kiitos kaikille kanssakilpailijoille erittäin jännittävistä kisoista.
Mats
s/y Järnet FIN 571