Kauden ensimmäinen ranking-kisa lähestyy, mutta olen asennoitunut jäämään rannalle huolehtimaan helmikuussa syntyneestä tyttärestämme. Meistä viidestä Petrinan omistajasta itse olen paikkaamassa, jos muista neljästä joku ei pääse kisoihin. Vähän kyllä kutkuttelisi päästä kokemaan tiukkojen tilanteiden jännitys omakohtaisesti, varsinkin kun viikonlopuksi on luvattu mitä mainiointa keliä. Kun Valtteri sitten muutamaa päivää ennen kisaa soittelee, että Priscassa on lauantaina miehistövajausta, saisitko lapsen hoitoon, ei tarvitse montaa hetkeä miettiä. Onneksi hoitopaikka järjestyi helposti.
Kisa-aamuna ennen puoli seitsemää ylös, vaatteet niskaan ja vähän sapuskaa naamariin. Lapsi autoon ja ajelen mummolaan. Olen siellä hyvissä ajoin ja ehdin syöttää, vaihtaa vaipat ja juoda vielä kupillisen kahviakin. Sitten suunta kohti EPSiä. Innostuksissani ajan ohi oikean risteyksen ja pyöriskelen Matinkylän pientaloalueella ihmettelemässä, kun ei näy veneen venettä. Lopulta olen kuitenkin veneellä juuri sovittuun aikaan.
Matkalla kuivaharjoitellaan tehtävät – varsinaiset treenithän ehtii sitten vielä kisa-alueella. Rysäkari lähestyy, mutta kellokin käy hurjasti ja alamme huolestua. Käykö tässä kuitenkin niin, että myöhästymme ekasta startista?!? Merikortistakin tutkailemme, uskaltaisimmeko oikaista väylämerkin väärältä puolelta. Onneksi tuuli vähän yltyy ja saamme vauhtia sen verran, että ehdimme ottaa merkin oikein ja olemme kisa-alueella peräti 7 minuuttia ennen lähtöpaukkua. Ei sitten enää testattu spinnun nostoa…
Kaikesta huolimatta – tai ehkä juuri siksi – saamme loistostartin. Veneen päässä on jostain syystä tyhjää, vain Demokratia yläpuolellamme. Tässä olisi ollut hyvä tilaisuus yrittää nostaa se ulos lähdöstä, mutta kipparimme on kiltillä tuulella ja päättää keskittyä omaan ajoon. Ylämerkillä spinnu ei tahdo ensin oikein aueta, mutta pienen nykimisen jälkeen lähtee kuitenkin lentoon. Loppumatka menee ongelmitta ja maalissa olemme 5. Olemme tyytyväisiä.
Toinen startti ei ole ensimmäisen veroinen. Veneen päässä ja keskellä lähtölinjaa on täyttä, ja uhkaamme jäädä jumiin. Siksi ajetaan nopeasti poijulle. Ajoitus osuus oikein ja pääsemme ajelemaan aika vapaissa tuulissa. Vauhti on kryssillä kuitenkin aina ajoittain kateissa, ja ylämerkillä katselemme monen veneen peräpeiliä. Lopulta meille muodostuu Kiran kanssa sijoista 5 ja 6 tiukka kisa, jonka valitettavasti häviämme noin puolella veneen mitalla.
Kaiken kaikkiaan olemme Priscassa tyytyväisiä päivään. Sää oli mitä mainioin, sijoitukset eivät olleet hullummat ja kivaa oli. Mieleni paranee edelleen, kun kuulen, että Petrina oli ollut tokassa lähdössä peräti toinen! Mummolassakin odottaa iloisesti naureskeleva vauva.
Sunnuntaina jään rannalle jännittämään, jatkuuko Petrinan menestys ja miten kaikkien muidenkin käy. Hyvinhän pojat pärjäävät. Kolmannen sijan ansiosta saadaan juoda mitalikahvit.
Kuukauden kuluttua olisivat seuraavat kisat. Sen verran innokas on oman veneen vakimiehistö, että siellä tuskin on vajetta. Harmillista, sillä kisa itse koettuna on ihan eri asia kuin toisten suulla kerrottuna.
Riina Antikainen, Petrina