Takana kiireinen kevät, vene vesille ennen vappua, masto pystyyn vapun jälkeen. Pari treenirundia ennen Suunto Cupia, osittain uudella miehistöllä. Suunto Cupin rataa kiersi Lauri (etukansi), Petri (fokan vauhdittaja), Nicke (ohjaaja) ja minä (ison trimmi, taktiikka ja spinnunajo).
Lauantai, aurinkoa, itätuulta 5-6 m/s, ei mainittavaa aallokkoa:
Eka lähtö hyvä, hyvältä paikalta, venevauhti olisi voinut olla parempi lähdössä. Ekalla kryssillä vauhtiongelmia uudesta isosta huolimatta, vähitellen kuitenkin löytyi vauhtia ja korkeuttakin. Kun lähestyimme ylämerkkiä olimme neljänsiä, mutta ylämerkillä sisäpaikalla Prisca ja ulkokaaressa X79. Niiden välissä aukko, johon kuvittelimme mahtuvamme, mutta kuinka väärässä voi ollakaan? Seurauksena kevyt kontakti Priscaan, kun käänsi, sen perä tuli aika lailla eteen ja aukko X79 vieressä kapeni. Vedettiin 720 astetta heti ylämerkin jälkeen slöörilla ja katselimme, kun fleetti ajoi ohi. Ahneella on … loppu. Lenssillä spinnu nousi nopeasti ja valitsimme muistaakseni oikean laidan. Venevauhti ok, etäisyydet edellä oleviin ei kasvanut. Toisella kryssillä aika lailla sama reittivalinta kuin ensimmäisellä, taisimme jonkun poimia. Toinen lenssi taas oikealla, sitten maaliin, luulimme sijalla 11, mutta lopputuloksen mukaan sijalla 10 (taisi olla yksi dnf). Ei paras mahdollinen kauden avaus, mutta totesimme, että on vain yksi tie, eli ylöspäin.
Tiukkaa vääntöä alamerkillä
Toinen lähtö erittäin hyvä, nyt oli vauhtia ja korkeutta. Ylämerkillä oltiin ekana, mutta “piraatit” eli Helmi hengitti niskaan. Lenssillä löydettiin nyt parempi vauhti. Toisen kierroksen alamerkin kierto meni huonosti, valuimme liian alas ja menetimme korkeutta, merkillä oli muiden luokkien veneitä. Helmi hoiti asian niin kuin meidän olisi pitänyt, ja vei paukun. Hieno loppukiri heiltä. Vaikka aina harmittaa jäädä kakkoseksi, ja erityisesti viime metreillä, olimme erittäin tyytyväisiä ensimmäisen epäonnistuneen lähdön jälkeen.
Sunnuntai, aurinkoa, idän ja etelän välistä tuulta 3-5 m/s, ei allokkoa
Eka lähtö onnistu taas hyvin, melko lähellä poijua, vauhtia olisi voinut olla enemmän, mutta vapaita tuulia oli. Kryssillä pitkä styyrpurin legi ensin. Vasemmalla laidalla oli hyvä veto, mutta kryssin lopulla vastaantulevat veneet antoivat paljon pakkatuulta. Olisi pitänyt vetää toiselle puolelle ennen niitä, ei niiden jälkeen, kuten tehtiin. Ylämerkillä taas hyvissä asemissa. Lenssi ajettiin oikealla, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Toinen kryssi styyrpurilla lyhyempi, vältimme liikenteen tällä kertaa. Toinen lenssi taas oikealla. Spinnu oli tullut kiskaituksi alas väärällä puolella, joten nostosta tuli jännittävä. Heitettiin spinnu luun puolelta fokan taakse ja kiskottiin se ylös samalla, nosto oli hyvä, vaikka kuvio vieras. Vauhti tuntui hyvältä. Järnet ollaan jo pari vuotta saatu kulkemaan hyvin kryssillä, mutta lenssillä on ollut ongelmia (varmaan minusta johtuvia). Venevauhti on tuntunut muita heikommalta. Nyt oli toinen tunne, ainakin samaa vauhtia, kun esim. Lurifax ja Helmi. Maalissa kolmantena. Kun oli varmistunut, että tulee 4 lähtöä, päättelimme, että pääsisimme eroon lauantain huonosta ekasta lähdöstä. Tulimme myös siihen, että kärjessä oli sijoitukset vaihtunut aika paljon, joten nappisuoritus voisi nyt palkita.
Ennen toista lähtöä tuuli kääntyi etelään päin ja heikkeni. Lähtö oli hyvin jännittävä, onneksi tuli pari puuskaa noin 1 minuutin kohdalla, muuten olisimme jääneet takariviin. Vene oli suosittu poijuun nähden, saimme olosuhteisiin nähden hyvävauhtisen lähdön veneen vierestä ja pääsimme vapaissa tuulissa lähtemään. Ehkä paras lähtö koskaan, missä olen ollut mukana (ja niitähän riittää viimeisen 5 vuoden aikana). Tuulensuunnan muuttumisen johdosta pääsi ylämerkille muutamalla lyhyellä vendalla. Kiersimme ensimmäisenä. Lenssi vedettiin aika keskellä, josta pystyi kontrolloimaan tapahtumia hyvin. Toinen kryssi vedettiin oikealla laidalla. Lurifax oli melko lähellä. Minusta menimme hieman nopeammin ja korkeammalle siinä tilanteessa. Kiersimme jälleen ensimmäisenä. Viimeinen lenssi keskellä, venevauhti erittäin hyvä. Viimeinen kierto meni mallikkaasti ja saimme paukun. Takana olevat veneet olivat minusta hieman jääneet viimeisellä lenssillä, mutta voin olla väärässä.
Lauri Pimenoffin valokuvia on “jutun” kuvituksena. En ymmärrä, miten hän ehtii ottaa kuvia keulahommien välillä, mutta ehtii hyvin, ja kuvaa hyvin.
Nähdään Vuosipäiväkilpailussa!
Mats Welin, Järnetin kipparin